www.badlegacy.fi

Olen suhteellisen tuore koiraharrastaja Hyvinkäältä, ensimmäinen saksanpaimenkoira muutti kattoni alle vuonna 2003. 

Suoritin kennelliiton kasvattajakurssin Hyvinkäällä 13-14 lokakuuta 2007 ja kennelnimi "Bad Legacy" myönnettiin 22 helmikuuta 2008. Tavoitteeni on tulevaisuudessa osallistua myös Saksanpaimenkoiraliiton kasvattajakurssille, nähtäväksi tosin jää syntyykö Bad Legacy-nimen alle ikinä yhden yhtä pentuetta.  

Kesällä 2008 suoritin hyväksytysti Saksanpaimenkoiraliiton koulutusohjaaja ykkösen, tänä vuonna olen jatkamassa kakkoselle ja stressikäyrä piippaa punaisella. 

Ensikosketukseni koiriin sain perheeni jo edesmenneen novascotiannoutajan Ronnen kautta vuonna 1991 ollessani 8-vuotias tytöntyllerö. Ronnen kanssa innostuin näyttelyistä ja tahkosimmekin ahkerasti kehässä kolmen sertin verran, myös junior handler vei tuolloin mukanaan ja taisi olla vuosi 1996 kun voitimme 10-13 vuotiaiden piirinmestaruuden Vaasassa.

Myöhemmin meille muutti dobermann uros Miska jonka kanssa yritettiin tutustua koirankoulutuksen saloihin. Kuitenkin vasta hankittuani ensimmäisen saksanpaimenkoiran Demin pääsin kosketuksiin suojelun kanssa. Demin kanssa tahkottiin verta hikeä ja kyyneleitä säästämättä BH-kokeeseen lokakuussa 2006. Kesällä 2007 koira alkoi olla viittä vaille koevalmis mutta selän fasettinivelten nivelrikko joudutti Demin ennenaikaiselle eläkkeelle.

Keväällä 2007 ruokakuntamme vahvuus kasvoi Sonjalla, kiitos siitä Hurstin Sepolle joka osui kahdeksan viikkoisten pentujen kanssa tottiskentälle. Meidän ei ollut edes tarkoitus hankkia pentua mutta minä olin myyty. Neuvottelut hallituksen kanssa tuottivat toivotun lopputuloksen ja 11 viikkoisena Sonja-neiti asteli sisään Demin valtakuntaan. 

Demi muutti eläkekotiin maalle syksyllä 2007 ja vuoden päivät Sonja sai olla isin ja äitin ainoa rinsessa. Heinäkuusta 2008 lähtien Sonjan rauhaa on kuitenkin häriköinyt pikkuprinsessa Mauno. Mauno on oiva hiirikissa ja tämän huushollin kunkku eikä kovin koirien lähentely-yrityksistä perusta. Se ei vain oikein ole vielä tajunnut että syksyllä 2009 perheeseemme adoptoitu Virpi (Virpi on joko Beelsebubin orpokodista tai sen jälkeläinen suoraan alenevassa polvessa) yrittää järkyttää sen valta-asemaa. 

synt. 12/2/2007

kasv. Ria Hursti, Hyvinkää

Sonja-susikoira on viettänyt mummukoiran eläkepäiviä keväästä 2010 lähtien. Syksyllä 2009 hyppynoutoja tehdessä huomattiin ettei se pysty kunnolla ponnistamaan, tästä alkoi puolen vuoden on-off-treenitauko. Sonjan lihasjumeja hoidettiin säännöllisesti hieromalla ja se tuntuikin auttavan, mutta heti treenien taas alettua se veti samantien takaisin jumiin. Maaliskuussa luovutin ja käytin koiran uudestaan luustokuvissa (Puolitoistavuotiaana kuvattu nenästä hännänpäähän moitteettomaksi). Löydöksenä selkäydinkanavan ahtauma, siitäpä Sonja-susikoira riemastui ja laittoi samantien eläkepaperit vetämään.

Mummuloman alettua se on elänyt oireetonta puskajussin elämää ja käy silloin tällöin (lue: käy pitämässä muutaman kuukauden hermoloman Virpistä) vanhempieni lenkkikaverina Vaasassa. Tällä hetkellä sen tulevaisuus näyttää siis valoisalta, mutta meidän on pakko elää päivä kerrallaan; mikäli ahtauma etenee on mietittävä mikä on koiran kannalta mielekkäin vaihtoehto.

Päivitystä Sonja-susikoiran tilanteeseen: Sonja on kaivettu naftaliinista ja ilmaisten päivällisten aika on ohi! Peltoa ollaan tallattu ahkerasti lumien sulamisesta lähtien, tavoitteena FH1 kaudella 2012. 

9/9/2009 - 20/4/2011

kasv. Vilma Suit & Petra Nieminen, Tartto

Virpi nukkui rauhallisesti pois isin sylissä 20. huhtikuuta 2011 munuaisten vajaatoiminnan väsyttämänä.

"Kerran päättyvä on päivä viimeinen,
silloin silmäni sulkea voin.
Kerran vierelläin joukko hiljainen,
joka peittelee mun neilikoin.
Siihen asti mä kuitenkin taivallan,
kuljen katsellen ihmeitä maan.
Joka päiväni sulle mä tarkoitan,
kunnes aikani on lopuillaan.

Annan toisten elää, enkä kulje surun suolla.
Silmistäsi en mä anna unelmien kuolla.
Silloin kun hetki viimeinen,
olkoon purjeeni valkoinen.

Tämä maailma on meri myrskyinen,
ole loistona luodoilla sen.
Silloin kuoleman tullessa pelkää en,
olen silloinkin onnellinen."

synt. 24/3/2011

kasv. Thorvald Steinsson, Herrljunga

Anca (siis se lintu!) on uusin lisäys vahvuuteen. Pienellä koiralla on kovasti hyvä ruokahalu ja leuat joiden avaamiseen tarvitaan vähintäänkin putkitongit Sen on Mauno-parkakin päässyt hölökoht todistamaan. Mauno-kissa olisi vähän liiankii mieluinen kaveri ja Sonja-susikoiralle on hyvä länkyttää pienen matkan päästä. Liian lähellä saattaa saada muistutuksen